Solukalvo muodostuu pääosin fosfolipideistä (myös vähän
glykolipidejä), proteiineista ja kolesterolista. Aineiden läpäisevyyteen
ja solukalvon jäykkyyteen vaikuttaa sen sisältämä kolesterolimäärä,
lipidikoostumus ja lämpötila.
Lipidiprofiili määrää kalvon jäykkyyden. Tyydyttyneistä rasvahapoista
muodostuneet lipidit ovat suoraketjuisia ja tyydyttymättömistä
rasvahapoista muodostuneet ”vinoja”. Kolesteroli kiinnittyy näiden
tyydyttymättömien kylkeen jäykistäen ja tiivistäen solukalvoa (kts kuva).
Solukalvon jäykkyydestä eli kolesterolin määrästä, riippuu se, miten
aineet liikkuvat plasmasta solun sisään.
Jos fosfolipidejä (tyydyttyneitä) on liikaa suhteessa kolesteroliin, tulee solukalvosta
liian läpäisevä ja solun sisään pääsee paljon happea ja mineraaleja (ja
myrkkyjä). Solulima muuttuu emäksiseksi hapesta ja vapaista
radikaaleista. Virtsanäyte näyttä hapanta, koska kudokset reagoivat
muuttuen happoisemmiksi, vaikka ongelma on päinvastainen.
Liikaa tyydyttyneitä rasvahappoja sisältävä ruokavalio siis rakentaa
solukalvoista löysiä ja helposti läpäiseviä, koska kolesteroli ei voi
sitoutua kiinni solukalvoon tyydyttyneiden rasvahappojen
molekyylimuodon vuoksi. Veressä nousee tästä syystä kolesteroliarvot.
Tätä epätasapainoa kutsutaan dysaerobiaksi.
Toisaalta liika kolesterolimolekyylipitoisuus solukalvossa päästää
vähän happea ja elektrolyyttejä sisään, ja energian tuotanto kärsii.
Anaerobia aiheuttaa maitohapon syntymistä tehden solun happamaksi.
Kudosten kompensointi antaa virtsanäytteestä emäksisyyttä vaikka
kyse on happo-ongelmasta. Paljon pelkästään tyydyttymättömiä
rasvoja sisältävä ruokavalio lisää siis kalvokolesterolituotantoa. Tätä
epätasapainoa kutsutaan anaerobiaksi.
Näiden kahden aineenvaihdunnan välillä on terveessä solussa (ja
ruokavaliossa) tasapaino ja solu nostaa tai laskee läpäisevyyttä eli
kolesterolin määrää ja fosfolipidien koostumusta valikoiden.
(Teksti on vapaasti muotoiltu Michael Crammin sivuilta)
Kommentit
Lähetä kommentti