Ruoka ja näyttöön perustuva ravitsemustiede

Vähähiilihydraattisen (VHH) ruokavalion puolesta on käynnissä kovaa keskustelua niin tieteentekijöiden parissa kuin arvon kansalaistemmekin  huulilla. Haluan tuoda esille muutamia näkökantoja, mistä asian tiimoilta on kyse. VHH ruokavalion puolesta puhuvat monet tutkimukset, joista nyt yhteen tulen viittaamaan. Hiilihydraatit ja metabolinen syndrooma kulkevat käsi kädessä. Metabolinen syndrooma kuvaa indikaatioita, jotka herkistävät ja edesauttavat diabeteksen ja sydän- ja verisuonitautien syntyä. Näitä ovat korkea veren paastoglukoosi ja -insuliini, korkea plasman triglyseridiarvo, matala HDL-arvo ja korkea verenpaine.  Kyseiset oireet ovat myös juuri ne, jotka vähenevät VHH:n ruokavalion myötä! Toisin sanoen hiilihydraattien (HH) runsas saanti aiheuttaa metabolisen syndrooman aiheuttavia oireita hyvin tarkasti.  Tämä Volek et. Feinmanin esitys on tehty 112 erillisen tutkimuksen pohjalta ja se on julkaistu Nutrition&Metabolism lehdessä 2005 . Yhteenvetona ...

Ravitsemustutkijat Harvardin yliopistosta Julkisen terveyden sektorilta ovat julkaisseet terveellisen syömisen pyramidin , joka perustuu uusimpiin todisteisiin terveellisen ruokavalion koostumuksesta ja se korjaa vanhojen esitysten uskomukset ja viat. (Linkki suomennetulle sivulle oikeasta ruokapyramidista) Mihin vanha ruokaympyrä kaatuu? Ensinnäkin kaikki viljatuotteet ovat yhdessä sievässä kasassa ilman, että tehdään eroa täysjyväviljatuotteiden tai käsiteltyjen välillä. Valkoinen puhdistettu vehnäjauho ja riisi ovat pahimpia vaihtoehtoja ruokavalioksi, koska ne käyttäytyvät kuin sokeri. Nostavat siis verensokeria, rasittavat insuliinikoneistoa, altistavat diabetekselle ja sydäntaudeille ja antavat vain tyhjiä kaloreita. Proteiinin lähteistä liha, kala, siipikarja, pavut ym. ovat myös kaikki samassa kasassa. Kuitenkin niillä on aivan erilaiset rasvaprofiilit ja yhdistämällä lähteet yhteen lokeroon, ylenkatsotaan kasvava näyttö siitä, että punaisen lihan korvaaminen vaaleaa lih...

Solukalvo muodostuu pääosin fosfolipideistä (myös vähän glykolipidejä), proteiineista ja kolesterolista. Aineiden läpäisevyyteen ja solukalvon jäykkyyteen vaikuttaa sen sisältämä kolesterolimäärä, lipidikoostumus ja lämpötila. Lipidiprofiili määrää kalvon jäykkyyden. Tyydyttyneistä rasvahapoista muodostuneet lipidit ovat suoraketjuisia ja tyydyttymättömistä rasvahapoista muodostuneet ”vinoja”. Kolesteroli kiinnittyy näiden tyydyttymättömien kylkeen jäykistäen ja tiivistäen solukalvoa ( kts kuva ). Solukalvon jäykkyydestä eli kolesterolin määrästä, riippuu se, miten aineet liikkuvat plasmasta solun sisään.  Jos fosfolipidejä (tyydyttyneitä) on liikaa suhteessa kolesteroliin, tulee solukalvosta liian läpäisevä ja solun sisään pääsee paljon happea ja mineraaleja (ja myrkkyjä). Solulima muuttuu emäksiseksi hapesta ja vapaista radikaaleista. Virtsanäyte näyttä hapanta, koska kudokset reagoivat muuttuen happoisemmiksi, vaikka ongelma on päinvastainen. Liikaa tyydyttyneitä ra...

Omega-6 (AA) ja Omega-3 (EPA) pitoisuudet veressä tulisi olla tasapainossa. Suositeltava suhde on 3:1 vastaavasti. Länsimaissa suhde saattaa yltää jopa 15:1! Liian suuri AA/EPA suhde on osallisena kaikissa elintasosairauksissa sydän- ja verisuonitaudeista astmaan, masennukseen, syöpään, reumaan ja muihin autoimmuunitauteihin. EPA:n lisäämistä ruokavalioon suositellaan, koska sillä on suuri positiivinen vaikutus kaikkien em. sairauksien suhteen niiden esiintymistä vähentäen. ( Jabbar, Saldeen. 2006 ; Thomas AB Sanders et al. 2006 ; Timonen M et al. 2004 ; Oddy WH et al. 2004 ; Simopoulos AP. 2006 )

Kaksi lipoproteiinia kuljettavat kolesterolia elimistössä: LDL ja HDL.  Low density lipoprotein sisältää paljon kolesterolia ja se kuljettaa kolesterolia kudoksiin (Apo B-100 tunnistaa solukalvon LDL-reseptorin).  LDL -kolesterolia on pidetty ns. pahana kolesterolina, aiheuttaen verisuonien ahtautta, mutta kolesteroli ei sinänsä ahtauta verisuonia (inerttinä), vaan hapettunut LDL (ox-LDL). LDL:n hapettuminen ox-LDL:ksi kiihdyttää biologisia prosesseja jotka johtavat ateroskleroottisiin vaurioihin. Riskitekijänä hapettumiselle on varsinkin tyypin 2 diabeteksen sairastaminen, mutta ox-LDL aiheuttaa verisuonten ahtautumista insuliiniresistenssistä riippumatta myös terveillä ihmisillä (Metabolism Clinical and Experimental. 2007).  Aiheuttavia tekijöitä hapettumiselle on antioksidanttien ja HDL:n läsnäolon puute, ja tulehdus/hapetusreaktiot suonen seinämän (intima) pinnalla . LDL tarttuu suonen seinämään näiden prosessien vuoksi.  Hapetusprosessit käynnistyvät herkästi. Runsas LDL pit...

Perusteita. Hiilarit voidaan jakaa mono-, di- ja polysakkareiksi. Sokeri ja tärkkelys (ja selluloosa) ovat hiilareita. Syljen ja mahan amylaasi hajoittaa sokerit ja tärkkelyksen imeytyvään muotoon glukoosiksi (monosakkaridi). Muita imeytyviä monosakkarideja ovat fruktoosi ja galaktoosi, mutta nekin muutetaan glukoosiksi maksassa. Pitkään on ollut vallassa käsitys, että hiilarit ovat hyvän ja terveellisen ruokavalion perusta. Tätä teoriaa on alkanut horjuttaa uudet tutkimukset ja hiilareista tuntuu olevan enemmän haittaa kuin hyötyä. Mihin se perustuu? Tosiasia siis on, että suurin osa syömästämme energiasta tulee hiilareista. Ja kun tarkastellaan tätä tilannetta pitkällä aikavälillä, mitä tapahtuu silloin elimistössä? Solut tarvitsevat vain osan koko siitä valtavasta määrästä energiaa ja seuraavaksi ylimäärä varastoituu maksaan glykogeeninä. Nekin varastot tulevat pian täyteen ja sitten glukoosi muutetaan triglyserideiksi ja säilötään rasvasoluihin. Tämä tarkoittaa rasvasolujen kasvua,...